Juttelin hiljattain ystäväni kanssa siitä, millaisilla projekteilla aloitimme yrittäjinä. Hän kertoi kokeilleensa joskus vaatteiden jälleenmyyntiä. Silloin muistin, että minullakin oli ollut samanlainen vaihe.
Seinätarrojen valmistus ei ollut silloin vielä päätyöni. Kävin aluksi kauppaa keräilykolikoilla, ja tarrojen myynti oli vasta alussa. Kolikoista saamani tulot alkoivat pienentyä, eivätkä tarrat alkaneet heti käydä kaupaksi. Tarvitsin lisää tuloja, joten etsin jatkuvasti uusia ideoita ja kävin erilaisia verkkokauppapaikoilla myymistä käsitteleviä kursseja.
Eräässä opetusvideossa amerikkalainen kertoi, kuinka ihmiset etsivät merkkivaatteita paikallisista pihamyynneistä ja myivät ne eBayssa kymmeniä tai jopa satoja kertoja ostohintaa kalliimmalla. Halusin kokeilla, toimisiko sama Virossa. Aloin etsiä kauppoja, joista saisi aitoja merkkivaatteita yhdysvaltalaisia ostajia varten. Yllätyksekseni Tallinnassa oli niitä aika paljon. Mukana oli sekä komissiokauppoja että käytettyjen vaatteiden liikkeitä, joihin vaatteet tuotiin Amerikasta kilotavarana.
Kurssilla neuvottiin, mitä merkkejä ja värejä kannattaa etsiä ja miten saumoja tutkimalla voi tunnistaa väärennöksiä. Lähdin listan kanssa kaupoille ja löysinkin etsimääni. Tarjolla oli Lacostea, Pierre Cardinia ja muita amerikkalaisia ostajia kiinnostavia merkkejä. Väärennöksiäkin tuli vastaan, mutta hyväkuntoisia aitoja vaatteita oli riittävästi. Silloin ne maksoivat yleensä yhdestä viiteen euroa kappaleelta.
Ostin lupaavia paitoja ja neuleita, vein ne kotiin ja kuvasin lattialla tavallisella pokkarikameralla. Laitoin ilmoitukset eBayhin ja jäin odottamaan. Mitään ei myyty. Kilpailijoilla samankaltaiset vaatteet menivät kaupaksi 30 tai 40 eurolla, mutta minun vaatteilleni ei löytynyt ostajia edes halvemmalla.
Aloin selvittää virheitäni ja ymmärsin, että ongelma oli kuvissa. Löysin Okidokista käytetyn mallinuken, ostin sen ja järjestin huoneeseen hyvän valaistuksen sekä neutraalin taustan. Puin paidat ja neuleet nukelle, kuvasin ne eri suunnista ja käsittelin kuvia hieman Photoshopissa. Kun vaihdoin ilmoituksiin uudet kuvat, vaatteet alkoivat käydä kaupaksi. Silloin ymmärsin käytännössä, kuinka tärkeitä laadukkaat tuotekuvat ovat.
Myin vaatteita menestyksekkäästi jonkin aikaa, mutta samalla tarrojen myynti kasvoi vähitellen. Vaatteet veivät kuitenkin liikaa aikaani. Minun piti kiertää Tallinnaa, seurata kauppojen uusia eriä, penkoa vaatteita sekä höyryttää, pukea nukelle ja kuvata jokainen vaate erikseen. Seinätarrojen kuviot pystyin suunnittelemaan Illustratorissa työpöydän ääressä ja lisäämään tuotteet myyntiin samalta koneelta.
Lopulta keskityin kokonaan painotuotantoon ja vaatteiden jälleenmyynti jäi vähitellen pois. Kokemus oli silti hyödyllinen, sillä opin sekä kuvaamisesta että jokaisen tuotteen vaatimasta työmäärästä. Käytettyjä vaatteita myydään eBayssa edelleen. Minä vain päätin silloin käyttää aikani tarroihin.